"En. Niinkuin olen ennenkin sanonut, sanon vielä nytkin, häntä en ota vaimokseni koskaan, — en koskaan", sanoi Martti päättävän lujasti.
"Sinulla ei sitten ole enään isää", sanoi Kirri huolettomasti.
"Eikä äitiä", vakuutti Katru kylmästi.
"Ei kotoa eikä perintöä. Paikalla lähde tiehesi; nyt saat ruveta koettelemaan, kuinka monasti voit sivistyksellä vatsaasi täyttää; pois paikalla lähde silmieni nähden, sanon minä", ärjyi Kirri Martille, vihasta vahtoavin suin.
"Antakaahan toki perintökuittini!" pyyteli Martti surumielin.
"Ne eivät ikinä kättäsi lämmitä; ne on tulen kaikki kuluttava kieli jo aikaa nielaissut; pois paikalla lähde", hoputti Kirri.
"Voi hyvä Jumala! teitä isä ja äiti, minkälaisia te olette!" sanoi Martti ja suuret vesi-karpaleet pyörähtivät hänen silmiinsä. Sitten käveli hän hitain askelin isänsä tykö, ojensi hänelle kätensä ja sanoi itkunsa seasta:
"Hyvästi isä!"
"Ei sinulla ole isää, sen olet jo ennenkin kuullut", sanoi Kirri, eikä antanut kättänsä, eipä vielä kääntänyt päätänsäkään!
"Hyvästi äiti!" sanot Martti ojennetulla kädellä äidillensä.