"Ei mitään hyvää ja jaloa pidä hävetä", sanoi Kolkki.
"Sovintoa minäkin halajan; tässä on käteni", sanoi Katru, tarjoten kättänsä Kolkille.
"Kas niin, emäntä!" sanoi Kolkki ja tarttui emännän tarjottuun käteen.
"Sydäntäni helpoittaa", sanoi Katru.
"Tiesinhän minä sen, sanoinhan minä sen. Ei mikään ole autuaallisempaa eikä lämpöisempää, kuin sovinto riitaveljein välillä. — Mutta enhän ole ollenkaan muistanut Kolkilta vakuudeksi kysyä, joko Martti ja Aina ovat kuulutetut?" sanoi Kirri.
"Jo kolmastikin", oli vastaus.
"Sen parempi. Tässä tulee meille lysti ja muutamille pitkä nokka", sanoi Kirri ja hän näytti nykyään hyvin miettiväisen näköiseltä.
"Mikä on tarkoituksesi?" kysyi Katru.
"Tarkoitukseni on tämä: kun Martti ja Aina ovat jo kolme kertaa kuulutetut ja kun he tulevat tänne, niin kutsutaanpas pastorikin vieraaksemme; siihen onkin hyvä tilaisuus, koska tiedän hänen olevan käymässä sairaan luona — ja sitten pidetään häät paikalla, Katru", selitti Kirri iloisesti.
"Oletkos ymmärryksesi kadottanut? Mistä näin pikaan saadaan vieraita ja ruokaa niille?" sanoi Katru säikähtäen.