"Olemmepa nyt jo kaikin hyviä ystäviä, vaikka nuot hiton henget, nuot paholaisten apulaiset, olivat ijäksi riistää rauhan rinnoistamme ja syöstä meidät ikuiseen perikatoon. Anteeksi on anottu ja anteeksi on annettu, ja sovinnon lämpymät säteet alkavat lämmittää ja helpoittaa sydämiämme ja tuskasta rutistuneita rintojamme", sanoi Kirri, koettaen saada puheensa niin runolliseksi kuin suinkin mahdollista.
"Mikään ei ole ihanampi nähdä eikä kuulla, kuin sovinto-totuuden voitto. — Vaikka väliin näyttää siltä kuin totuus sortuisi ja vääryys, valhe ja pimeys pääsisivät voitolle — mutta Jumalan kiitos! Kipinä tuota ijankaikkista totuuden valoa on kuitenkin voimallinen tallaamaan pimeyden, tuon vanhan traakin jalkainsa alle! — mutta enpä ymmärrä tuon vihkituolin tarkoitusta?" puheli pastori.
"Kuulimme Martin ja Ainan jo joka kerta kuulutetuksi. Päätimme sentähden paikalla toimittaa heidän vihkimisensä. Mutta sittemmin kuulimme Kolkilta, että he ovatkin jo vihityt ja johtuipa silloin mieleeni antaa vihkituolin olla ja pyytää teitä siunaamaan heitä tuon vihkituolin edessä, meidän, Rehkosen joukon ja Lillun silmien nähden, heille suureksi harmiksi ja meille isoksi iloksi", selitti Kirri.
"Ijäti pysymällä Herran pyhällä sanalla ovat he eroittamattomasti toinen toiseensa kuolemaansa asti yhdistetyt, mutta esitys on varsin hauska; tahdonpa sen ilolla täyttää tänä suurena sovinnon päivänä, jolloin taivaan enkeleillä on suurempi ilo kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä hurskaasta. — Mutta eihän täällä näykään niitä mainitsemianne häävieraita", puheli pastori yhä edelleen.
"Kyllä he tulevat, se on vissi se. He ovat hyvät tulemaan, kun vaan vähäkään viljaa saavat, varsinkin kun he luulevat heitä tarvittavan Martin naimisasioissa. He ovat kutsutut vaan tänne käymään ja silti eivät he tiedä koko tästä asiasta mitään, ja sentähden tulee meille tässä vähän lysti. Minä tahdon heille näyttää, kuinka Kirri osaa hyvittää pahoja töitänsä ja kuinka hän on tullut totuuden käsittämään. — Luulinpa että tuo hiton joukko on kohta täällä, mutta meidän pitää kaikkien poistua, että he saavat omin päinensä tovin vielä juoruilla päitänsä ja suitansa pieksää — mutta he tulevatkin jo tuossa kartanolla, — poistukaamme nopeasti!" puheli Kirri, ja he poistuivat kaikin erääsen sivukamariin.
Niinkuin Kirri oli sanonut, tulivat todellakin Rehkonen akkansa ja tyttönsä kanssa, ja Lillu, kutsuansa kohden ja pian olivat he kaikin huoneessa.
"No mitä pirua tämä nyt merkitsee?" sanoi Lillu heti huoneesen tultuansa.
"Ei yhtään ihmistä!" kummaili Pirko. "Ja huoneet on juhla-asussa!" säisti Rehkonen.
"Ja vihkituolikin on tuossa! Lempo vieköön! Tämä on pimeä ja sekava arvoitus", sanoi Kirsti.
"Voi s——a! Nyt minä rupean ymmärtämään", sanoi Lillu yht'äkkiä, niinkuin olisi saanut käärmeen piston.