Jos Susso-raiska oli ennestäänkin hämillä, mutta nyt vasta hän ahdistukseen joutui. Tieto tuosta, että Martti oli nyt ijäksi häneltä mennyt ja ett'ei tuokaan kovan monen miehen saamisen yritys onnistunut, Kolkin pilkkaava nauru ja katse, Martin ja Ainan ilve-hymy, tieto siitä, että he kuulivat kaikki hänen puheensa ja vehkeensä, ja Kirrin kylmä käytös häntä kohtaan vaikuttivat sen, että hänen silmänsä remahtivat selällensä ja ymmyrkäisiksi kuin suitsirenkaat. Hänen henkensä salppausi niin, ett'ei hän voinut toviin aikaan hengittää ulos eikä sisälle, jonka vuoksi hänen poskensa pullistuivat kuin pillipiiparin posket ja hän tuli punaiseksi korvia myöden kuin leppäkerttu; se oli yhtä surkuteltava kuin naurettavakin näkö.
"Poh!" poksahti viimeinkin henki luonnollista tietänsä ja sitten hän läähötti kovasti jonku ajan.
"Täälläkö nuotkin pirut olivat!" mumisi hän itseksensä läähötyksensä seasta ja vähän toinnuttuansa sanoi hän: "aiotteko minua narrinanne pitää?"
"Onpa kaikki entiset ja nykyiset juonesi tullut ilmi, Susso! Ethän enään ruvenne vihityn parikunnan väliin tunkeumaan. Sinun tähtesi tämä ja monta muuta asiaa on käynyt ikäväksi ja nyt ymmärtänet, ett'ei sinulla täällä ole enään mitään vaikutusalaa", sanoi Kirri lujasti.
Äsköinen hämminki muuttui Sussossa nyt raivoksi. Hän kiristi hampaansa yhteen ja päätä puistain, hammasten raosta tulleella kirisevällä äänellä kirkui hän: "S——n pikilekkerit, sen tuhannen nahkiaismerrat, jotka ette tiedä mistään mitään. Minäkö olisin ottanut miehekseni tuommoisen kalmukin kuin Martti on? Pitäkööt nyt murttinsa ja Marttinsa — hyi!" Ja tuon sanottuaan lähti hän vihoissaan pois.
"Kuulitteko, isä?" kysyi Martti loistavin silmin.
"Kuulin, kuulin", sanoi Kirri hämmästyneenä. "Tuommoista ihmistä me tahdoimme miniäksemme ja pojallemme vaimoksi! Nyt hänen sydämensä tuli näköisälle. Nyt rupean huomaamaan, että tosiaankin siveys maksaa ihmisellä enemmän kuin raha-tuhannet. Vaikka olemme Ainaa niin pahasti kohdelleet, ei hän kumminkaan ole kertaakaan vastahakoista sanaa antanut kenellekään meidän talon väestä. — Voi, voi, Aina, kuinka paljon sinä olet saanut kärsiä!" puheli Kirri.
"Kaikki on unhoitettu; älkää niitä enään koskaan muistelko", sanoi
Aina.
Samassa astui pastori huoneesen.
"Jumalan rauhaa! Mitä näen minä? Kolkki, Martti ja Aina täällä! Ja kuten harkitsen, kaikki ystävien näköisinä keskenään", sanoi pastori.