"Niin, niin! En kenenkään edessä häpee tunnustaa erehdystäni ja sovintomme todellakin on sydämen sovinto, eikä tyhjä huulten höpinä", sanoi Kirri.
"Me suostumme ehdottomasti esitykseenne", sanoi Aina iloisesti, ja paikalla rupesivat he tekemään vihkituolia.
Juuri kun he olivat sen valmiiksi saaneet, tuli Susso vapisevana ja hätääntyneenä huoneesen.
"Voi hyvä Jumala! Mitä nyt kuuluu, hyvä isäntä ja emäntä", sanoi hän heti huoneesen päästyänsä, sanomatta hyvää päivääkään. Hän oli niin kauhuksissaan, ett'ei hän huomannut syrjäpielessä olevia Kolkkia, Marttia eikä Ainaa!
"Mitä vainen?" kysyi Kirri kylmästi.
"Voi hyvä Jumala! Martti ja Aina ovat kuulutetut kaksi kertaa", sanoi
Susso läähöttäen.
"Ummellensa kolme kertaa", sanoi Kirri kolkosti.
"Voi hyvä Jumala! Vai jo ne ovat kolmasti kuulutetut! Tulin tänne tuumittelemaan mitenkä Martti saataisiin erilleen tuosta Kolkin heittiöstä. Minä maksaisin kuulutus-rahat ja kaikki muut kulutukset. Kyllä minulla rahaa on: nisujen ostajia on joka päivä niinkuin markkinoilla. Minun käypi Martti-riepu niin kovan säälikseni, kun hän joutuu tuommoisen kanssa — voi hyvänen aika minua — eikö se vielä kävisi laatuun? Ei vielä olisi hiljaista — minä maksan kaikki — yhy! Mutta mitä tuo vihkituoli merkitsee? Eihän vaan aiota Marttia vihkiä? — Vai jo he ovat kolmasti kuulutetut!" — höpisi Susso suuressa ahdistuksessaan puoli hurmeentuneessa tilassaan.
"Kolmasti kuulutetut ja eilen puolenpäivän jälkeen vihityt", sanoi
Kirri jäykästi.
Kolkilta purskahti aika nauru ja Susso vilkaisee heti ympäri huonetta ja huomaitsee Kolkin, Martin ja Ainan.