"Se on hyvä, että poika on vienyt anastamansa kalut takaisin, niinkuin käskin, mutta täällä on vielä toinenkin kirja, jonka poika toi… Hänellä oli hyvät vaatteet palatessaan ja hänellä vielä oli tämä pussi…; eiköhän ne…?" sanoi Juho ahdistuneena, ojentaen paperin palan kirkkoherralle, ja puistaen pussista pojan tuomat vaatteet lattialle.
"Ettäkö vielä toinenkin … saapas nähdä — —. Antakaapas se tänne," sanoi kirkkoherra maltittomasti.
Juho ojensi toisen paperin vavisten.
Kirkkoherra luki:
"Sääliessämme Oukkarin pojan vaikeaa tehtävää, olemme antaneet hänelle vaatetta päälle ja vieläpä viedä kotiinkin toisille lapsille, todistetaan. K——a 21 päivä lokakuussa 18—.
Sohvi K. K——ssa."
"Noo, onhan se poika tuonut todistukset, näen mä, mutta voinko luottaa, että ne ovat oikeat," arveli Juho.
"Kuinkas muutoin? Sopiihan sitä uskoa muitakin ihmisiä ja onhan näissä oikein sinetitkin," vakuutti kirkkoherra.
"Minä saan siis olla aivan vakuutettu, etteivät ne ole…?"
"Saatte, saatte. Ei niissä ole yhtään sielun seulomista teille. Kyllä poika on rehellisesti asian toimittanut ja vaatteet saanut," sanoi kirkkoherra, rauhoittaaksensa rauhatonta Juhoa.