"Minkälainen on tuo Oukkari-vainajan poika?" kysyi hän Käkeläiseltä.
"Mitä parasta olla saattaa," vastasi Käkeläinen.
"Mutta Kitsalan isäntä sanoi, ettei hänestä tule ikänä ihmistä.
"Hym! Mitä Kitsalaisista. Ketä he juuri ihmisenä pitävät, paitsi itseään? — Hänestä on tullut jo ihminen, ja kelvos on tullutkin," vakuutti ukko.
"Vieläkö teidän haluttaa häntä pitää? Ottaisin hänet rengiksi."
"No, kyllähän tuota —. Mutta olenhan ajatellut, että tulisimme aikaan poikasemmallakin, mutta miten voisimme erota," sanoi Käkeläinen.
"No, mutta ellette te häntä enään niin välttämättömästi tarvitse, niin minä koetan saada hänet rengikseni. Minä maksan hyvän palkan, sillä olen minäkin luullut huomanneeni hänet kelpo pojaksi."
Oukkari kutsuttiin saapuville.
"Mitä sanot? Römölä tahtoo sinua rengikseen," sanoi Käkeläinen pojan tultua.
Poika säpsähti, sillä mitään semmoista ei hän ollut odottanut.