"Onkohan? — Enhän ole luullut vielä toistakaan vasikkaa ansainneeni…; onkohan niinkuin sanoitte?" sanoi Juho ja katsoi isäntää silmiin kysyvästi.
"Niin on. Vasikat olet nyt ansainnut," vakuutti isäntä.
"Mutta olenkohan niistä jo kylläksi tehnyt?" arveli Juho yhä epäillen.
"Olet kuin oletkin, siitä et pääse mihinkään. Onhan tässä ojaa niinkuin luodevettä, enkä minä liikoja tahdo," vakuutti isäntä.
"Jokohan niin … tuumitaanpahan sitten, mutta ojaani en minä voi kesken heittää," sanoi Juho, ja taasen lyödä läimäytti hän työ-aseellaan niin että korpi kajahti.
Kun Juho tuli kotiin ja kolkuttamalla saanut oven aukeamaan, oli isäntä häntä vastassa.
"Olet kaivanut vasikkain edestä ja vielä muutakin … lisäksi — —; vasikat ovat nyt sinun ja toivon että ylimääräisestä työstäkin sovitaan," tuumaili isäntä kotiin tulleelle vasikkain tienaajalle.
"Näinköhän? Oletteko laskeneet, mitä vasikka ja ojasyltä maksaa?" arveli
Juho.
"01en laskenut ja tullut siihen päätökseen, että saat vasikkain päälliseksi vielä tynnyrillisen rukiita," selitti isäntä.
"Eihän toki! Kyllä kai ne vasikatkin… Entäs oman perheenne leipä?" arveli Juho salaperäisesti.