"Ei häntä tiedä … mutta voisihan sitä sentään… Mietitäänpä häntä tässä asiaa," sanoi renki, mutta Juho luuli huomanneensa, että renki ja piika vilkasivat pilkallisesti toisiansa silmiin.
Eräässä toisessa talossa kävi Juho samalla asialla ja samansuuntaisia vastauksia sai hän siellä kuin edellisessäkin talossa. Sitten ei hän puhunut kenellekään mitään koko kummijutusta. — —
Päivä oli puolessa, kun Juho astui sisälle kirkkoherran virkahuoneesen. Hän oli myöhän joutunut kotoaan lähtemään ja asiainsa sekä pitkän matkan tähden oli hänen täytynyt olla välillä yötä.
"Mitäs Oukkarille kuuluu?" kysyi kirkkoherra tavallisuuden mukaan.
"Kuuluuhan sitä… Minulle taas on syntynyt pikkunen," sanoi Juho.
"Nyt vielä!?"
"Niinpä meidän Herramme on nähnyt hyväksi tehdä."
"Eipä silti. Mitä hän tekee, se on kaikki hyvin tehty. Mutta mitä te oikein tarkoitatte, lasta kastetuksi, vai mitä?" sanoi kirkkoherra.
"Semmoinen on tarkoitukseni."
"Onko lapsi täällä?"