"Lehmäthän niitä antavat," sanoi Juho, oudoksuen kirkkoherran kysymystä.
"Minä tarkoitan sitä, kun voi on niin puhdasta ja maukasta, ja viili niin hyvästi piimynyttä," oikasi kirkkoherra.
"Ei käy lehmän-antiin paneminen sekaa niinkuin leipään … tuota —: ja — ja meillä on hyvä kuoppa," selitti Juho viattomasti.
"Tuohisissako te piimitätte kaikki maitonne?"
"Joka tipan, mitä ei muutoin syödä."
"Onko teillä ensinkään muita astioita kuin tuohisia?" kysyi kirkkoherra.
"On pata ja juurisaavi."
"Kirnu?"
"Sekin on tuohesta … mutta saattaahan tuota silläkin…" arveli Juho.
"Kyllä teillä on viheliäisin ja kurjin elämä, mitä olla saattaa." arveli kirkkoherra.