»Sen tein aivan tahallani», sanoi Siina.
»Miksikä niin?»
»Poika olisi ollut liian hyvä mies Keimalan Tiinalle, ja minä en sallinut asian niin käydä. Poika kiittää kerran minua siitä, että eroitin hänet semmoisesta ihmisestä kuin Keimalan Tiina on», sanoi Siina levollisesti.
»Taisit mieliä poikaa itsellesi», sanottiin.
»Se on väärä syytös. Hänet olisin saanut vaikka kymmenin kerroin, jos vaan olisin halunnut», sanoi Siina päättävästi.
»Kosiko hän sitten sinua?»
»Sepä nyt on tietty — kuinkas muutoin», sanoi Siina oman arvonsa tunnossa.
»Mikset häntä sitten ottanut? Pulska poika eikä kuulu olevan varatonkaan», muistutettiin.
»Hän ei sopinut minun luonteelleni.»
»Mitä hänessä sitten oli moittimista? Siivo ja höyli poika.»