»Jokos taas! Eihän hän mitään muuta tee kuin keskustelee minun kanssani», sanoi emäntä.
»Hän joutaisi hyvällä syyllä olla poissa meidän talosta, mokomakin tyhjäntoimittaja», sanoi isäntä jurosti.
»Herrainen aika! Enhän minä voi olla niin epäkohtelias, että ajaisin hänet pellolle, sillä tuleehan meidän hyvästi kohdella ihmisiä», sanoi emäntä ja siihen se asia jäi.
Eräänä pyhäaamuna tuli ylioppilas taasenkin Ritulaan. Oltiin juuri kirkkoon lähdössä. Kun emäntä oli vierasta tervehtinyt sanoi hän hänelle:
»Pyydän anteeksi, etten voi tehdä seuraa teille, sillä olen juuri kirkkoon lähdössä.»
Vieras näytti hämmästyneeltä ja hammastensa välistä mutisi hän:
»No, kaikkea häntä nyt.» Kuitenkin poistui hän talosta.
Seuraavana päivänä oli ylioppilas jo taasenkin Ritulassa. Emäntä otti kohteliaasti vastaan ja vei vierashuoneeseen.
»Miksikä te tunnuitte eilen olevan tyytymätön, kun minä menin kirkkoon?» kysyi emäntä oitis, kun he olivat istuutuneet.
»Niin. — Minusta tuntui vähän oudolta, kun te niin ajatteleva ihminen viitsitte tuommoisiin mennä», sanoi ylioppilas vähän häikäillen.