Silloin havahtui Tommikin ja loi silmänsä ovipuoleen.
Paikalla nousi hän ja meni vaimonsa luo.
»Peijakas! Ethän toki meidän nähtemme aikone suudella tohvelisankariasi», huudahti eräs joukosta.
»Jos minun akkani tuon tekisi, niin kyllä minä…», ärisi toinen.
»Lähde nyt minun kanssani kotiin», sanoi Siina kuiskaavalla äänellä.
Tommi pyörähti takaisin, otti lakkinsa ja lähti nöyränä kuin lammas
Siinan kanssa pois.
»Hyi, lempsatti, tuommoista miestä! Oikein hävettää», mutisi joku mies heidän jälkeensä.
Sopipa katsoa tuota paria, kun he varhaisena aamuhetkenä kävelivät autioita katuja myöten kotiansa kohden. Mies kookas, hartiakas, voimakas ja sorea kuin korven honka, nainen lyhyenläntä, hento, notkea ja kevyt kuin haamu kävelevät tuossa rinnakkain, vaimo tyytymättömänä ja nurkuvana, mies häpeilevänä, tottelevaisena ja nöyränä. Sopipa kuulla heidän haasteluansakin tuossa kävellessään.
»Missä, herran tähden, sinä olet kaiken tämän aikasi viettänyt?» kysyi vaimo hiljaisella, kuiskaavalla äänellä.
»Missäkö minä olen ollut? Minä olen tehnyt työtä», sanoi Tommi puolustellen.