»Emme ole», sanoivat miehet vähän häpeissään.
»Ettekö te siunaa milloinkaan maatapannessanne?»
»Ei ole tullut siunatuksi.»
»Kuinka te uskallatte siunaamatta panna nukkumaan?» sanoi Kerttu ja katsoi kiinteästi miehiä silmiin.
»Siunaako Kerttu?»
»Joka ilta maatapannessani ja joka aamu noustuani.»
»Mutta jos ette ole ennen siunanneet, niin siunatkaa nyt», jatkoi hän sitten.
»Me emme osaa.»
»Ettekö ennen lapsinakaan ole siunanneet?»
»Kyllä, sillä äitimme opetti meitä siunaamaan, mutta se on unohtunut.»