Vihdoin väsyivät he odotukseen ja menivät maata.
Aamupuolella yötä heräsi isäntäväki hirmuisesta melusta eteisessä.
Sieltä kuului kolinaa, jyrinää, vastustelemisia ja karkeita kirouksia.
»Miks'en minä saa tulla huoneeseen niinkuin tekin, senkin ruojukengät», kuului eteisestä.
»Et sinä saa tulla tuossa tilassa», kuului vastustava ääni.
Se oli Matin ääni.
»Minkälaisessa tilassa, sanopas.»
»Olethan juovuksissa.»
»Mitä parempia te itse olette, olettehan tekin juovuksissa.»
»Olemmepa kylläkin, mutta me osaamme olla siivolla, mutta tuommoinen viiripää kuin sinä olet… Meillä on siivoa väkeä, joka ei suvaitse tuommoisia renttuja. Mitä Kerttukin sanoisi, kun pääsisit huoneeseen pitämään pahaa elämää; aivanhan hän kuolisi peljästyksestä.
»Renttuja! Sanotko minua rentuksi!»