Juuri kun hän sai keitoksensa valmiiksi, tuli pehtori kotiin. Oitis kävi Matti hänen kimppuunsa, ilmoitti hänelle, mitenkä asiat olivat ja mitä oltiin vailla, ja aivan oikein sai Matti pehtorilta puoli litraa hyvää konjakkia ja vielä puhtaan lakanankin. Ilomielin juoksi Matti saalistensa kanssa sairashuoneeseen. Kahvista ja konjakista tehtiin nyt hyvänlainen »plörö» ja tarjottiin tuskittelevalle sairaalle.
Tämä helpoitti tuskia, ja sairas vaipui taasen uneen.
»Tuntuisipa oikein hyvältä ottaa tuosta pullosta aika kulaus», sanoi
Jussi suutaan maiskutellen.
»Siitä ei ole puhettakaan; nyt tarvitaan lääkkeet parempiin suihin», sanoi Matti.
Miehet kokivat parhaansa mukaan pitää kaikista huolta. Sinkkinen hevosämpäri pestiin, puhdistettiin ja täytettiin lämpimällä vedellä ja vietiin saunaan.
Kulovalkean tavalla oli työmaalla miehestä mieheen lentänyt tieto, miten
Riikan asiat olivat, ja tämä herätti yleistä hämmästystä.
Kun ilta tuli, vetääntyivät miehet saunoille. Kaikin kokivat he välttää melua ja hiljaa hiipien toimittivat he tehtäviään. Joku tuli saunan ovelle, raoitti sitä ja kuiskasi hiljaa: »Onko tullut mitään muutosta?»
»Ei vielä», kuiskasi Matti vastaan.
Ennen maatapanoa tuli Tölin Matti saunan ovelle. Matti oli vanhanpuoleinen mies ja monen lapsen isä.
»Minkälainen on asiain meno? Ovatko tuskat lievät ja pitkäveteiset vai tiheät ja tuimat», kysyi Töli kuiskaten.