»Eihän tuota…», sanoi poika.
»Sinulla taitaa olla hyvin nälkä», arveli Mikko.
»Onhan tuo…»
Mikko nosti eväskonttinsa kuusenoksalta alas, kantoi sen lastukon päälle seinänvierustalle ja kehoitti poikaa syömään.
»Mitä te minulle…», sanoi poika empien.
»Tule nyt vaan, tarvitseehan Heikkikin syödä», kehoitteli Mikko.
Ujostellen ja epäröiden asteli Heikki kontin luo ikäänkuin olisi epäillyt, että onkohan tämä nyt vaan oikein totta.
Hyvällä halulla söikin poika Mikon eväitä. Tovin päästä hän pytjähti kyljelleen seinustalla olevan lastukon päälle ja nukkui heti raukeasti; luultavasti raukaisi ruoka häntä.
Mikko pani hirsiä kiinni toisella puolella salvosta, ettei olisi häirinnyt poikaa.
Kun alkoi iltakalve tulla, herätti Mikko pojan, ettei hän vilustuisi.