"Minkätähden ei?"
"Voi, voi! Hän on niin paljon ylevämpi, niin paljon korkeammalla minua, etten uskalla silmiänikään häntä kohden nostaa", sanoi Matti.
"Nyt ymmärrän. Tarkoitat Kekolan Liisua, tuota isoa rikasta", sanoi tyttö ja hän rupesi sllminnähtävästi vapisemaan.
"Ei, hyvä Maija, ei sinnepäinkään — — ei semmoista ole koskaan mieleenikään juolahtanut, eikä hänen tähtensä koskaan mieleni surulliseksi tulisi, vaikka hänellä olisi vielä vuori kultaa vieressä", sanoi Matti.
"No, kuka hän sitten on, joka voisi suruasi lievittää?"
"En uskalla sanoa", sanoi Matti ja loi silmänsä alas.
"Tottahan minulle näin halvalle ihmiselle voit sanoa."
"Voi älä sano halvalle, sillä kukaan kunniallinen ihminen ei ole halvempi toistaan, sinä sitäkin vähemmin. Tuo tyttö on vaan torpantyttö, joka minun ikäväni voisi lievittää", sanoi Matti.
"Voi, hyvä Jumala! Ettäkö sinä torpan tyttö-raukkaakin voit pitää siinä arvossa, että hän voisi olla sydämellesi lohdutukseksi", sanoi Maija ja purskahti itkemään.
"Älä itke, Maija! Sinä se juuri olet, joka voit minulle lohdutusta tuoda, jos vaan se sinulle sopisi", sanoi Matti ja meni Maijan luo ja otti hänen vapisevan kätensä omaansa.