Kuitenkin pysyi Matti vaan kylmänä kaikkia impiä kohtaan, vaikka hän olikin sisarellisella kannalla heidän suhteensa. Oliko kumma, jos niin olikin, sillä olihan hänellä tuolla kaukana oma armahansa, jolle hän oli vannonut ikuista uskollisuutta ja rakkautta.
Kuitenkin oli eräs pienen talon tyttö, jonka suhteen ei Matti voinut olla aivan yhtäkaikkinen. Matti viihtyi hyvin hänen parissaan. Kumminkaan ei hänen mieleensä koskaan vähääkään jolkahtanut, että hän voisi Maijansa tähän vaihtaa.
Ahkeralla kirjevaihdolla piti Matti ja Maija keskenänsä vireillä rakkauttansa. Nämät kirjeet hehkuivat lämpöä ja ikuista uskollisuutta. Voi kuinka Matti tunsi sydämensä lämpiävän, kun hän sai kirjeen omalta sydämensä rakastetulta.
Matin suurimpana huolena näillä ajoilla oli hankkia jotakin pesäpaikkaa, että saisi armaansa tuoda oman kattonsa alle, sillä hän halusi olla omassa tutussa paikkakunnassa, koska vieraat olot eivät häntä ensinkään miellyttäneet. Siinä mielessä hankki hän itselleen oman torpanmaan ja alkoi puuhata siihen asuinhuonetta. Hänellä oli siksi varoja koossa, että voi lunastaa sopuhinnalla tarjolla olevan uuden huoneuksen, jossa oli tupa ja kaksi kamaria. Sen hän puuhasi torppansa maalle ja vuovasi sen yhteen puhkuun vesikaton alle; itse hän teki enimmät työt, ainoastaan vaikeimmissa paikoissa piti hän apua. Syksyllä aikoi muurauttaa ja panna kaikinpuolin asuttavaan kuntoon ja sitten —
III.
Erään kuivatun järven takia tuli pitäjäässä iso riita. Ne, jotka järven olivat suurella työllä kuivanneet, eivät olleet työnsä takaamiseksi kuivaushankkeisiinsa noudattaneet laillisia muotoja. He eivät olleet hakeneet järvelle minkäänlaista syyniä eikä Tie- ja Vesi-hallituksen lupaa järven kuivaamiseen. Heillä oli vaan omat lakinsa ja perustuksensa, jonka he perustelivat siihen että vesi ei ollut isossajaossa pantu kenenkään tynnyrilukuun ja sen siis saa kuivata ken vaan siihen uskaltaa ryhtyä, keneltäkään lupaa kysymättä.
Kuitenkin tuo kuivaustyö tuotti paljon vahinkoa alempana oleville tiluksille sekä pelloille että niityille. Tästä tuli yleinen tyytymättömyys ja pitkiä suullisia riitoja, joissa kumpikin puolue koetti kiivaasti oikeuksiansa puoltaa. Kaikesta tästä huolimatta ei tultu hullua viisaammaksi ja riita tuntui käyvän aina vaan ankarammaksi ja suukopu kiivaammaksi ja ärtyisemmäksi.
Kun kellään ei ollut vissiä pohjaa miten asianlaita oikeastaan oli, päätettiin vihdoin laittaa asiamies läänin pääkaupunkiin ottamaan läänin maanmittauskonttorista järven kartta, että nähtäisiin onko se laskettu kenellekään verolliseksi, ja ottamaan muutenkin lakimiehiltä selvä, kuinka semmoisissa tapauksissa on lainmukaan meneteltävä.
Asia katsottiin niin paljon vaativaksi, että asiamiehelle myönnettiin sitävarten aikaa kolme viikkoa.
Kun tuli sitten kysymykseen, ken asiamieheksi valitaan, valittiin siihen yksimielisesti — Matti Matinpoika.