Nyt vyörähti kummankin sydämeltä pois tuo ankara, raskas ja painostava taakka, joka heitä oli niin kauvan rasittanut. Ilo, rauha ja sanomaton autuus täytti heidän sydämensä.
Nopeasti syleilivät he toisiansa ja sitten erkanivat he; tyttö lähti kotiansa kohden ja Matti alkoi juosta kannikoimaan toisten jälkeen ja hän tapasikin heidät ennenkuin kotiin ehdittiin.
Nyt eivät rakastavaiset ensinkään koettaneet peitellä eikä salata rakkauttaan muilta ihmisiltä; heidän ähmälläänkin seurustelivat he julkisesti kaikissa tilaisuuksissa toisiensa kanssa, huolimatta vähääkään siitä mitä ihmiset puhuivat ja ajattelivat, eivätkä juorukellot enään yrittäneetkään mitään toimimaan, sillä he näkivät vaivansa turhaan rauenneen.
Näin kului aika siihen saakka kun Matin palvelus-aika loppui ja Matin piti lähteä kotipuoleensa. Sanomattoman raskaalta ja katkeralta tuntui heistä tuo välttämätön eronhetki. Kun se aika tuli, että Matin täytyi lähteä, tuli tyttö saattamaan penikulman vielä kirkonkylän taaksekin. Voi, kuinka mielellään he nyt jo olisivat yhtyneet nauttimaan onneansa, mutta tuo kylmä välttämättömyys oli heidän välissään estämässä sitä. Kolmea vuotta ennemmin ei Matti sanonut voivansa tulla armastansa omaksensa ottamaan, sillä välttämättömät asiat pakottivat hänet niin kauvan poissa olemaan.
Monikertaan toisiansa syleillen ja kyynelten rumsaasti vuotaessa lupasivat ja vannoivat he toisillensa ikuista rakkautta ja pyhästi lupasivat he sydämensä puhtaina toisilleen säilyttää siihen saakka kun he jälleen toisensa tapaavat. Niin he erkanivat. Ahkeralla kirjevaihdolla lupasivat he toisiaan muistaa ja välisuhteita vireillä pitää.
II.
Kun Matti tuli kotipuoleensa, ihmettelivät kaikki, kuinka paljon hän oli vöyristynyt ja miehistynyt tällä yhden vuoden ajalla. Hänellä oli nyt kaksikymmentä ruplaa rahaa taskussa, sillä ei hän ollut kopeekkaakaan kuluttanut vuosipalkastaan. Hän oli nyt rikas mies, sillä eipä montakaan löytynyt kunnassa, jolla olisi ollut niin paljon käteistä rahaa. Moni mies kävi häneltä pyytämässä lainaksi, mutta Matillapa oli omat tuumansa. Hän ei ruvennut mihinkään palvelukseen, osteli tilaan kirjoja ja alkoi niiden avulla kehittää kirjoitustaitoansa ja luvunlaskuaan. Irvihampailta sai hän usein maisterin nimen, mutta semmoisista nimityksistä välitti Matti viisi.
Huolimatta kuitenkaan näistä pyrinnöistään teki Matti minkälaista ruumiillista työtä hyvänsä, kun vaan tllaisuus siihen tarjoontui ja se kävikin kyllä laatuun. Kesäisenä aikana oli Matti ahkerasti työssä, eikä joutanut silloin tieteilemään muulloin kuin pyhäsinä aikoina.
Tällä tavalla aikansa käyttäen kokosi Matti melkoisia varoja ja hänen arvonsa kasvoi ihmisten silmissä päivä päivältä.
Paikkakunnan immet katsoivat häneen hyvällä silmällä ja tuskinpa olisi löytynyt semmoista tyttöä, joka ei olisi lähtenyt matkaan kun Matti olisi vaan kerran vihjannut.