Tyttö koki puhetta vireillä pitää, mutta se ei onnistunut. Lyhyesti ja kylmästi vastasi Matti vaan "on" taikka "ei."
Heidän mennessään kaupunkiin kävi niin ohrasesti, että heidän huomaamattaan putosi Matin pieni laukku, jossa oli hänen omat eväsvaransa ja tärkeät asiapaperit.
Matilla ei ollut tiedossa mitään majapaikkaa kaupungissa. Hevonen pysäytettiin kadulle muutaman pienen talon kohdalle, jonka Matti ennestään tunsi. Hän pyysi tyttöä, että tämä olisi hyvä ja heti herrojen syötyä palaisi takaisin ja tiedusteleisi pudonnutta laukkua ja, jos sattuisi sen tavoittamaan, toimittaisi sen heti tähän taloon, josta Matti sen saisi periä. Samasta talosta saisi Maija myös tietää missä Matti pitää asuntoa.
Tyttö rupesi purkamaan hinkkejä, rasioita y.m. kadulle.
"Miksi niitä siihen purat?" kysyi Matti.
"Nämäthän on sinun eväitäsi", sanoi tyttö.
"Minä en ota niitä vastaan."
"Mihinkä nämät sitten joutuvat?" kysyi hän alakuloisesti.
"Vie torille ja myö ne siellä."
"Kuinka sinä, ystäväni, voit noin kova olla ja hyljätä kaikki meidän ystävyytemme sinua kohtaan", sanoi tyttö ja alkoi itkeä tihistellä.