"Mitä ne sitten maksavat?" kysyi Matti.
"Mitäs — — eihän niitä maksun edestä ole annettukaan", sanoi tyttö.
"Mutta minä en ota niitä maksutta vastaan."
"Ja minä en ota maksua millään ehdolla", tenäsi tyttö.
Matti oli pahemmassa kuin pulassa. Hänen ylpeytensä ei sallinut niitä maksutta vastaan-ottaa ja tyttö ei suostunut niistä maksua ottamaan. Ei ollut muuta neuvoa. Matti laski summittaisin, mitä ne tulisivat maksamaan, otti rahat ja tarjosi tytölle, mutta kaikki turhaan.
Silloin laski Matti rahat kadulle ja sanoi:
"Tottahan joku muu ne korjaa, jos et sinä, mutta minulta niiden täytyy pois tulla."
Kun tyttö teki pois lähtöä ja Matti jätteli hyvästi, sanoi tyttö.
"Hyvästi, rakas ystävä, vaan eihän toki ijäksi."
Kovin tuntui Matin sydäntä helpottavan kun pääsi tytöstä erilleen.