Seuraavana päivänä oli Matin laukku jo määräpaikassaan, sillä Maija oli niin ahkerasti etsinyt, että oli sen saanut käsiinsä ja lähettänyt heti kaupunkiin.
Kun Matti oli ollut viikon päivät kaupungissa, tuli Maija yht'äkkiä hänen majapaikkaansa. Tuo odottamaton jälleennäkeminen teki kumpaankin semmoisen vaikutuksen, että talonväkikin huomasi sen.
"Eikö sinulla ole aikaa lähteä minun kanssani hetkeksi kävelemään", sai tyttö vihdoin Matille kuiskaistuksi.
Kiireenkynttä pistäysi Matti ulos ja tyttö luikahti jälkeen.
Kartanolle tultua huomasi Matti, että Maijalla oli kartanolla hevonen ja kärryissä sama määrä ruokavaroja kuin viime kerrallakin.
"Korjaa nuot eväät ensinnä pois ennenkuin lähdetään kävelemään", sanoi tyttö.
"En koskaan."
Mutta tuosta Matin kieltosanasta huolimatta nosteli tyttö eväsvarat kartanolle. Entisellä maksutavallaan latoi Matti rahat viereen ja tytön täytyi surumielin poimia ne siitä pois. Sitten pistäysivät he portista kadulle.
Katu oli tyhjä ihmisistä, sillä se oli laitapuolella kaupunkia.
Heti kadulle tultua rupesi tyttö innokkaasti Matille puhelemaan: