Nyt oli Matti ruvennut lähentelemään tuota ainoata kotiseudun tyttöä, jonka suhteen ei ennenkään ollut voinut olla aivan yhtämittainen. Matti alkoi nyt syventyä aina syvemmälle neitosen puhtaaseen, järkevään ja siveelliseen luonteesen. Kuta enemmän hän tarkasteli ja tutki hänen sisällistä ihmistänsä, sitä suurempaa myötätuntoisuutta tunsi hän tyttöä kohtaan.
Eräänä kertana tyttö ujosti kysäsi, milloinka Matti tuopi morsiamensa kotiinsa.
"Nykyään ei ole minulla mitään morsianta", vastasi Matti.
"Kuinka se niin on? Olethan itsekin tunnustanut, että sinulla on sydämesi valittu tuolla kaukana."
"Minulla on ollut, ei ole enään."
"Mitenkä se niin on?"
"Niinpä se on. Siellä käydessäni otin eroni", sanoi Matti.
"Ja minkä vuoksi?"
"Tapasin hänet vilpillisenä ja uskottomana", sanoi Matti ykskantaan.
Tyttö leimahti punaseksi ja nähtävästi vapisivat hänen kätensä.