Kirkkoherra oli istumassa keinutuolissa, jossa hän veteli savuja pitkävartisesta piipustaan.
Kun emäntä oli hyvänpäivän toivottanut, sanoi kirkkoherra:
"Kah Lampelan nuori emäntähän se onkin!" samassa nousi hän ylös ja meni vierastansa tervehtimään, kehoittaen istumaan.
"Mitäs emäntä nyt asioitsee?" utasi kirkkoherra sitten.
"Olisihan minulla vähän asiaa: tulin kysymään, ottaisiko kirkkoherra lintuja?"
"Onko teillä niitä useampiakin?" kysyi kirkkoherra.
"On niitä, en heitä ole lukenut."
"Oikein paljon?"
"Oikein viikkokontillinen."
"Kyllähän linnut hyviä olisi, vaan sattui nyt niin kuiva rahasta; se tulee välistä katkelma minullekin", sanoi kirkkoherra avonaisesti.