Emäntä touhusi askareissaan, kävi hakemassa ansansa ja toi lintuja, kuten ennenkin.
Parin vuorokauden päästä mätti hän suuren konttinsa lintuja täyteen, pani vähän parempata varrellensa ja alkoi vääntää konttia selkäänsä.
"No, mihinkä nyt?" sanoi Jakke kummissaan.
"Lähden kirkkoherran saatavia maksamaan", sanoi emäntä.
"Mitä joutavata, ennättäähän sen sittenkin!" sanoi Jakke.
"Niin, ennättäähän sen sittenkin, ajattelet sinä, ja niin ne jäävät kerrasta toiseen, niin että viimein tulee ryöstöherra taloon. Kaikki pitää ajallansa tehdä", sanoi emäntä ikäänkuin vähän nuhtelevasti.
"Luuletkos kirkkoherran saatavistansa lintuja ottavan?" sanoi Jakke epäillen.
"Ole siitä huoleti, kyllä herrat linnunlihan tuntevat", sanoi emäntä vakuuttavasti.
Ja niin lähti hän.
Emäntä kantoi lintukonttinsa suoraan pappilaan, heitti sen väentupaan ja meni kirkkoherran kamariin.