Huutokaupan päätyttyä kutsui Jaakko renki Kallen tykönsä.
"Sinua varten eroitin minä torpan. Sinä saat sen tästä päivästä pitäen haltuusi, niillä ehdoilla, joilla se päätilasta eroitettiin, eikä sinun tarvitse meillekään siitä mitään maksaa", sanoi Jaakko.
Renki Kalle tuli niinkuin puusta pudonneeksi, eikä hänellä tahtonut olla mitä sanoa.
"No, mutta Herran tähden! Mistä tämä tulee?" voi hän viimein änkyttää.
"Se on appivaarini tahto. Eikö hän ole jolloinkin aikonut sinulle jotain palkita?" sanoi Jaakko.
"Niin, tuo piippujuttu, se ei olisi ollut palkinnon arvoinen", sanoi
Kalle.
"Niin, mutta sen on tehnyt ja päättänyt se mies, joka harvoin purkaa päätöksiään", sanoi Jaakko, ja kaikki purskahtivat nauramaan, sillä Jaakon sanoille ruvettiin antamaan arvoa. Minkä vuoksi? Sen vuoksi, että hän oli nyt — rikas!
"No, mutta teidän Johannahan oikeammin oli se, joka piipun omistajan ilmoitti", intteli Kalle.
"Jos sinua paremmin se miellyttää, niin nauttikaa Johannan kanssa palkintonne yhdessä; ilman sitä olen minä aikonut Johannalle erittäin palkita", sanoi Jaakko.
Kalle punastui punaiseksi kuin leppäkerttu, sillä jokainen tiesi, ett'eivät Kallen ja Johannan silmäilemiset olleet heille vastenmieliset.