Eipä ole mitään enään kerrottavaa "torpan pojastakaan", sillä hän on nyt jo itsenäinen, vapaasti toimiva kansalainen, joka itsekin parast'aikaa taistelee joka tarjoutuvassa tilaisuudessa kansallis-aatteiden toteentumisen eduksi, joka rakastettuna ja lukuisan perheensä keskessä ilolla täyttää niitä elämän kalliita velvollisuuksia, joita Jumala on hänelle määrännyt, joka luottamusta saaneena on pitäjäänsä ja kansansa kunnia, jonkatähden he rakastavat häntä ja hän sitäkin enemmän heitä, ja hän on niin kansalle kuin yksityisillekin apuna hyvissä neuvoissa perustettujen tietojensa nojalla. Jätämme hänet taistelemaan kunniakasta ja voitollista kansallis-taisteloaan.
Kun vielä mainitsen, että eno Kasperin sydämeltä putosi raskas taakka hänen isänsä kuolinhetkenä ja tuo kuorman putoaminen kirkasti hänen ennen niin pimeän ja synkän elämänsä, ja että eno Kasperi sai vielä pienen perillisenkin, josta hän oli suuresti iloissaan ja josta hän jo ristiäisissä oli sanonut, ett'ei hän suinkaan poikaansa pane maailman rannan kouluun, jossa hän itse oli ollut, ja että hän pani pojalleen nimeksi "Iikka", muistoksi vuorostaan kelpo langolleen, — ja kun vielä mainitsen, että eno Kasperi voitti ajan pitkään parannetulla elämällään kaikkien ihmisien suosion, niin kertomukseni "torpan pojasta" on loppunut.