XVI. ”Vielä sittenkin;” sanoi Sokrates, ”onko elämisellä mitään vastakohtaa, samaten kuin valveilla-olemisella on vastakohtana nukkuminen?”
”On kyllä”, vastasi hän.
”Mikä?”
”Kuolleena-oleminen”, sanoi hän.
”Eivätkö nämäkin, jos ne vastakohtia ovat, toisistansa synny, ja eikö näidenkin välillä, koska niitä kaksi on, löydy kaksikertainen synty?”
”Aivan varmaan.”
”Toisen yhdistyksen näistä molemmista, joita mainitsin, tahdon minä sinulle selvittää”, sanoi Sokrates, ”sekä itse yhdistyksen että syntymisetkin; sinä taas saat toisen minulle selvittää. Tarkoitan nukkumista ja valvomista; ja väitteeni on, että nukkumisesta syntyy valvominen ja valvomisesta nukkuminen sekä että näiden synnyt ovat uneen vaipuminen ja herääminen. Onko tämä sinusta selvä, vai ei?”
”On kyllä.” ”Osoita nyt”, sanoi hän, ”sinäkin minulle, mitenkä elämän ja kuoleman on laita. Etkö sano, että kuolleena-oleminen on elämisen vastakohta?”
”Sanon.”
”Ja että ne toisistaan syntyvät?”