”Eikä sittenkään kaksi ole kolmen vastakohtana”, sanoi Sokrates.

”Eipä olekaan.”

”Siis eivät ideat ole ainoat, jotka eivät kärsi vastakohtien ryntäystä toisiansa vastaan, vaan monien muidenkin vastakohtaisten on laita sama.”

”Ihan totta”, vastasi Kebes.

LIII. ”Tahdotko nyt, että me, jos muutoin siihen kykenemme, määräämme, mitä lajia nämä ovat?” kysyi Sokrates.

”Mielelläni.”

”Eivätköhän nämä, Kebes, ole semmoisia, jotka pakoittavat kaikkia niitä, jotka joutuvat heidät valtaansa, säilyttämään ei ainoastaan omaa ideaansa, vaan aina myöskin jotain vastakohdan tapaista?”

”Mitä tarkoitat?”

”Sitä, jota äsken puhuimme. Sillä tiedäthän, että kaiken sen, minkä tahansa kolmeuden idea on vallannut, täytyy olla ei ainoastaan kolmen vaan myöskin epätasaisen?”

”Aivan.”