[42] ”Lähemmäs ryntäyden,” Homeron tykönä tavallinen sanaparsi, esim. II. V, 611: άσσον ίόντεσ.]

[43] Athenaio ja Diog. Laertio mainitsevat tämän kirjan nimen olleen Φυσικά.]

[44] ”Järkeni mukaan,” oikeastaan: mieleni mukaan; κατα νούν, joku sanaleikin lasku Anaxagoraan käyttämän νούσ-sanan kanssa.]

[45] Kritoni oli houkutellut Sokratesta pakenemaan joko Megaraan taikka Thebeen taikka Thessaliaan. – ”Koira vieköön:” Sokrateen on usein tapana vakuuttaa jotain elävien kautta. Tämä sanotaan johtuvan tuon mainion kretalaisen lainsäätäjän, sittemmin Manalan tuomarin Rhadamantyyn säädännöstä; tällä lailla, näet, vältettiin käyttää korkeitten jumalien nimiä turhiin. Siinä ei siis ole mitään leikin laskua eikä mitään alentavaa.]

[46] Jumalaistarun mukaan kantoi Atlas niminen jättiläinen niskoillansa taivaan kannen. Tämmöisen Atlaan, vielä voimakkaammankin, luulevat he löytävänsä koko maailman kannattajaksi. Mutta todellinen Atlas, joka kaikki nojaa ja kantaa, se on Sokrateen vakuutuksesta jokin järjellinen tarkoitus, hyvyys ja oikeus.]

[47] ”Tästä” – siitä yhteydestä, joka on olemassa ehdottoman kauneuden ja yksinäisten kauniiden kappalten välillä. Kauniit esineet ovat kauniita kauneuden aatteen kautta. Jokaisen esineen oikea peruste on sen aate. Tämän perusaatteen pitää Sokrates totena ihan ”yksinkertaisesti,” eikä ymmärrä noitten oppineitten rikkiviisaita (ironiaa) todistuksia, semmoisia kuin esim. että kaunis on kaunis, syystä että sillä on kaunis väri y. m. s. – Samaten on laita mathematikan todistusten, joka nyt seuraa.]

[48] Tarkoittaa Sofistoja.]

[49] Kolmiluku, viisiluku ja muut semmoiset eivät ole yhtä kuin epätasaisuus, mutta ovat epätasaisuudesta osallisina ja tuovat myötänsä epätasaisuuden aatetta. Sama on laita neljän- ja kuusi-luvun tasaisuuden. Kolmiluku ei ole tasaisuuden suorana vastakohtana, mutta ei sovi kuitenkaan tämän kanssa yhteen, syystä että kolmiluku on osallinen epätasaisuudesta ja tuopi myötänsä epätasaisuuden aatetta, joka on tasaisuuden aatteen suora vastakohta. Niin ikään ei ole tuli samaa kuin lämpö, mutta oman, tulen, aatteensa rinnalla se myöskin tuo myötänsä ja on osallisena lämpimän aatteesta. Tuli ei ole kylmän vastakohta, mutta ei kuitenkaan sovi sen kanssa yhteen, koska tuli tuopi myötänsä lämpimää ja on osallinen lämpimän aatteesta, joka taas on kylmän suora vastakohta.]

[50] Ks. siv. 67, Steph. 100.]

[51] Tämä todistus sielun kuolemattomuudesta, jota sopii sanoa ”ontologiseksi,” kuuluu lyhykäisesti näin: sielu on luonteeltaan eli olennoltaan elämää, kuolon-alainen eli kuollut sielu on sisällinen ristiriita, siis on sielu kuolematon. Tätä todistaaksensa pitää Platoni laveankin puheen, siv. Steph. 102–107, tarkastellen ensin esi-platonilaista filosofiaa ja aate- eli idea-oppiansa esitellen. Sillä sielun kuolemattomuus vasta silloin pääsee selville, kun aate eli idea tunnustetaan tosi-olemiseksi ja olevien perusteeksi. Siitä syystä oli hänen täytymys varmaksi todistaa aatteiden todellisuutta.]