Sokrates. Kuules nyt: jos runoudelta riisutaan pois sävel, poljento ja runomitta, tokko jää jälelle muuta kuin sanat?
Kallikles. Ei muuta.
Sokrates. Eikö näitä sanoja lausuta suurelle kansan joukolle ja rahvaalle?
Kallikles. Kyllä.
Sokrates. Runous on siis jonkinlaista puhetta kansalle?
Kallikles. Nähtävästi.
Sokrates. Siis on puhetaidekin (retoriikka) puhetta kansalle; vai eivätkö mielestäsi runoilijat harjoittele puhetaidetta katsojain edessä?
Kallikles. Kyllä.
Sokrates. Olemme siis nyt tässä keksineet eräänlaisen puhetaiteen yleisöä varten, jossa on sekaisin lapsia, naisia,[132] miehiä, orjia ja vapaita, toimen jota emme suuresti ihaile. Sillä sanomme sen olevan mielistelyä.
Kallikles. Niin kyllä.