SOKRATES: Mutta, onnellinen Phaidros, minä joudun naurunalaiseksi, jos minä, oppimaton mies, hyvän taiteilijan jälkeen valmistautumatta puhun samasta asiasta.
PHAIDROS: Tiedätkö, millä kannalla asiat ovat? Lakkaa nyt kursailemasta minun edessäni. Sillä olenpa valmis sanomaan sanan, jolla pakotan sinut puhumaan.
SOKRATES: Älä sitä kuitenkaan millään muotoa sano!
PHAIDROS: Kyllä sanon kuin sanonkin ja sanani tulevat olemaan vala. Sillä minä vannon sinulle — mutta kenenkä nimessä, kenenkä jumalan nimessä? — vai haluatko sitä — tämän plataanin nimessä? — että minä varmasti en milloinkaan, jollet sinä pidä puhetta juuri tätä (plataania) vastapäätä, tule näyttämään enkä lukemaan sinulle mitään muuta enkä kenenkään muun puhetta.
SOKRATES: Kas vaan sinua ilkimystä, miten oivan keinon keksit pakoittaaksesi puheita rakastavaa miestä tekemään mitä käsket!
PHAIDROS: Mistä syystä siis enää viivyttelet?
SOKRATES: En mistään, senjälkeen kuin sinä olet vannonut tämän valan.
Sillä mitenkä voisin olla tällaista juhlaravintoa paitsi?
PHAIDROS: Puhu siis!
SOKRATES: Tiedätkö, miten aion tehdä?
PHAIDROS: Missä suhteessa?