SOKRATES: Mutta jos hän ei tunne kaikkien olioitten todellista olemusta, niin onko hän silloinkin kykenevä havaitsemaan muissa pientä tai suurta yhtäläisyyttä tuntemattoman kanssa?
PHAIDROS: Se on mahdotonta.
SOKRATES: Niille siis, joilla on todellisen vastaisia arveluja ja jotka näin pettyvät, on tämä päässyt tapahtumaan joidenkin yhtäläisyyksien takia.
PHAIDROS: Niin se kylläkin tapahtuu.
SOKRATES: Onko siis mahdollista, että joku, joka ei tiedä, mitä mikin olevaisesta on, omaa taidon pienin askelin johtaa muita yhtäläisyyksien kautta olevaisesta kulloinkin päinvastaiseen tai itse välttää tulemasta näin johdetuksi?
PHAIDROS: Ei milloinkaan,
SOKRATES: Se siis, ystäväni, joka ei tunne totuutta, vaan on pyydystellyt arveluja, tulee tekemään, kuten näyttää, puhetaidon aivan naurettavaksi ja epätaiteelliseksi.
PHAIDROS: Siltä näyttää.
SOKRATES: Tahdotko nyt, että katsomme Lysiaan puheesta, jota kannat mukanasi ja siitä, mitä me puhuimme, jotakin sellaista, mitä kutsuimme epätaiteelliseksi ja taiteelliseksi?
PHAIDROS: Kaikkein kernaimmin sitä, sillä tähän asti olemme puhuneet niin sanoakseni alastomasti eikä meillä ole ollut riittävästi esimerkkejä.