SOKRATES: Kuinka emme taas mainitsisi Poloksen[67] sanakokoelmia, hänen, joka sitäpaitsi on sepittänyt toistantaopin, mietelmä- ja kuvakieliopin ja niitten sanojen sointuopin, jotka Likymnios hänelle lahjoitti.
PHAIDROS: Mutta eikö jotakin sentapaista ole lähtöisin
Protagoraasta.[68]
SOKRATES: Jonkinlainen oikeakielisyysoppi ainakin, poikani, ja paljon muuta kaunista. Mutta surkeasti valittavissa, vanhuutta ja köyhyyttä koskevissa puheissa näyttää Khalkedonilainen[69] voimassaan taiteellaan vieneen voiton. Sitäpaitsi on hän tavaton saamaan joukon kiivastumaan ja jälleen — hänen omien sanojensa mukaan — taikalaululla lepyttämään vihastuneet. Myös panettelemisessa ja panettelun torjumisessa — mistä se sitten onkaan lähtöisin — on hän etevin. Kaikki taas näyttävät minusta tulleen yhteiseen päätökseen puheen lopusta, jolle toiset antavat nimen yleiskatsaus, toiset jonkun toisen nimen.
PHAIDROS: Sinä tarkoitat sitä, että lopussa tulee pääpiirteissään muistuttaa kuulijoita kaikesta siitä, mitä on puhuttu.
SOKRATES: Sitä minä tarkoitan ja muuta, jos sinulla on sellaista esitettävänä puhetaidosta.
PHAIDROS: Pikkuasioita eikä mainitsemisen arvoisia.
268 SOKRATES: Antakaamme pikkuasiain olla. Mutta katsokaamme valossa tarkemmin näitä (edellä esitettyjä) asioita, mikä taiteellinen vaikutus niillä on ja milloin.
PHAIDROS: Sangen voimakas, Sokrates, ainakin kansankokouksissa.
SOKRATES: Niin on. Mutta katso sinäkin, merkillinen mies, näyttääkö sinusta koko kutomus yhtä höllältä kuin minustakin.
PHAIDROS: Osoita se vain!