[26] Thebalainen Simmias on yksi keskustelijoista Phaidon-dialogissa. Hän oli Krotonista Etelä-Italiasta kotoisin olevan pythagoralaisen filosofin, Philolaoksen oppilas. Kriton-dialogissa mainitaan Simmiaan hankkineen riittävän rahamäärän, millä voitaisiin lahjoa vartiat ja siten auttaa Sokrates Kritonin suunnitelman mukaan pakenemaan vankilasta. Diogenes Laertios, 3:nnen vuosis. alussa j.Kr. elänyt kreikkalainen filosofianhistorioitsija mainitsee hänen kirjoittaneen 23 dialogia.
[27] haltiani. Tunnettua on, miten Sokrates usein ikäänkuin pysähtyi kuuntelemaan sitä omituista sisäistä ääntä, jota hän kutsui daimonionikseen, haltiakseen. Puhe daimonionista perustui siihen yleiseen uskoon, että jokaisella ihmisellä oli oma daimoninsa. Kukaan ei kuitenkaan ollut siihen sellaisessa suhteessa kuin Sokrates ja se tapa, millä hän daimonionistaan puhui, aiheutti sen, että häntä syytettiin m.m. siitä, että hän daimonuskollaan oli häpäissyt jumalia.
[28] Ibykos (n. 550) oli kotoisin Ala-Italian Rhegionista, mistä hän siirtyi Samokseen kasvattamaan sen tulevaa hallitsijaa Polykratesta, jonka hovissa hän sittemmin eli. I:n khoorilauluilla oli usein vahvasti eroottinen luonne, mutta käsittelivät ne myös puhtaasti eepillisiä aiheita Stesikhoroksen (kts. edemmä) tapaan, jota I. runoteknillisestikin on lähellä. — Tuttu on tarina I:n kuolemasta: Pari rosvoa murhasi hänet. Mutta parvi kurkia sattui olemaa lähellä ja nämä nähdessään myöhemmin Korinthissa rosvot antoivat ilmi itsensä puhumalla Ibykoksen kurjista. Aihetta on Schiller käsitellyt tunnetussa runossaan "Die Kraniche des Ibykos".
[29] Stesikhoros (n. 640-555) oli kotoisin Sisilian Himerasta, mistä hänen täytyi paeta hirmuhallitsija Phalariin vihaa toiseen Sisilian kaupunkiin Katanaan. Nimensä "khoorinjärjestäjä" hänen kerrotaan saaneen khoorien järjestämisestä ja harjoittamisesta. S:n päämerkitys on siinä, että hän khoorilyriikkaan onnellisesti yhdisti eepillisiä aiheita (troialais-, thebalais- ja Heraklestarustosta), vakiinnutti sen jäsentelyn ja kehitti erikoisen lyyrillisen tyylin. — Taru kertoo että Helena, jota S. oli eräässä laulussaan moittinut karkeasti vikapääksi Troian sotaan, oli sokaissut hänen silmänsä, mutta antanut tälle näkönsä jälleen, kun hän oli sepittänyt Palinodian, peruutuslaulun. Tämä taru sopii sikäli S:n runoilijaluonteeseen, että hän itsenäisesti käsitteli aiheitansa ja ikäänkuin sulatti ne uudestaan. S. näyttää käsitelleen myyttejä korkeammalta siveelliseltä ja uskonnolliselta kannalta kuin ne esitetään Homeroksella, ja siksi Platon ilmeisesti asettaa hänet Homeroksen yläpuolelle.
[30] Platon on nähtävästi tarkoituksella asettanut kummankin, sekä Phaidroksen että Stesikhoroksen, täydelliset nimet vastakkain. Vastakohta kuulun runoilijan ja intoilija-tyhjäntoimittajan välillä jo sinänsä vaikuttaa. Eräs Platonin selittäjä, Ast, on ollut löytävinään nimien merkityksissä vastakohtia. Se tapa, millä hän tulkitsee nimet, tuntuu kuitenkin mielivaltaiselta. — Muuten kannattaa panna merkille, että Platon ulkonaisestikin on tahtonut osoittaa, että se metafysiikka, joka myytissä esiintyy, ei sisällä Sokrateen omia ajatuksia, nimittäin antaessaan Sokrateen saada puheensa Stesikhorokselta. Näin hän muuallakin menettelee: esim. Symposionissa on Sokrateen ylistyslaulu Erokselle ja Eroksesta muka saatu papitar Diotimalta.
[31] Ei ole tosi se puhe. Puhe alkaa samoilla sanoilla kuin Palinodia.
[32] Monivivahteinen verbi sophronein esiintyy tässä mainesthai (olla hullu) sanan vastakohtana. Käännökset "olla mieleltään terve", "olla tervejärkinen", "ajatella terveesti", lienevät tällöin paikallaan, samoinkuin adjektiivin sophron vastineena "mieleltään terve, tervejälkinen" ja substantiivin sophrosyne, "mielen terveys, tervejärkisyys". Samalla tavoin on sanat tulkittu jo aikaisemmin käännöksessä.
[33] Delphoin naisprofeetta, kuulu Pythia.
[34] Dodonan oraakkelipaikka oli hyvin vanha. Historiallisena aikana siellä palveltiin Zeuta ja tämän puolisoa Dionea. Ennustus luettiin pyhän tammen huminasta.
[35] Sokrateen antamat selitykset manike ja mantiké sanojen suhteesta ovat tilaisuutta varten sepitetyt ja niitä kenties ei ole otettava vakavalta kannalta, yhtävähän kuin oioonistiké sanan johtamista tekaistusta oionistike'sta, johon sisällytetään tekstissä mainitut sanat oi-sis (arvelu), nus (järki) ja historia (tutkimus, tieto). Platon lienee itsekin ollut tietoinen siitä, että oioonistiké johtuu sanasta oioonistes (linnuista ennustaja) ja tämä taas puolestaan sanasta oioonós (petolintu, jota ennustaessa tarkattiin).