[30] Päällysmiehillään tarkoittaa Sokrates yksitoistamiehistön virkakuntaa. Tämän hallussa oli valtion vankilat ja se piti huolen tuomittujen ruumiinrangaistusten toimeenpanosta.
[31] Tavallinen tapa, jolla tuomareita puhuteltiin, oli: "tuomarit!" Tämän sijasta on kuitenkin Sokrates pitkin matkaa käyttänyt puhuttelua: "Athenalaiset!", joka puhuttelutapa tuli kansankokouksissa käytäntöön. Nyt hän kuitenkin lausuu: "tuomarit!". Syy, miksikä hän ennen ei ole sitä tehnyt, on selvä: hän on tahtonut säästää mainittua sanaa "tuomari", kunnes kävisi selväksi, mihin määrään sitä todellisuudessa voi tuomareista käyttää. Sen nimityksen saavat nyt osalleen vain ne, jotka (molemmilla kerroilla) ovat äänestäneet hänen hyväkseen.
[32] Minos, Radamanthys ja Aiakos olivat uskontarujen mukaan manalan tuomarit. Kun ihminen kuoli, niin joutui hänen sielunsa heidän tutkittavakseen ja sai heiltä tuomion sen mukaan, miten he havaitsivat hänen maailman ilmoilla eläneen; hurskaat he laskivat "autuasten saarille", jumalattomille taas määräsivät eri rangaistuksia. Niinpä esim. Sisyphos, joka oli vehkeillyt jumalia vastaan, sai rangaistukseksi alati vierittää kallionmöhkälettä mäkeä myöten ylös; kun hän juuri oli pääsemässä mäen päälle, vyöryi se aina alas, ja oli hänen taas uudestaan alkaminen. — Mainittujen kolmen tuomarin lisäksi nimittää Sokrates (Platon) vielä neljännen, Triptolemoksen. Tämä mies tavataan Demeter thesmophoroksen taruissa; hän esiintyy niissä maanviljelyksen ja siitä nousevan sivistyksen levittäjänä. Manalan tuomarina ei häntä sen sijaan muualla mainita kuin tässä. Yleensä käsittelee Platon myyttejä hyvin vapaasti, ja siltä kannalta on selitettävä myös tämä tuomarien 4-luku.
[33] Orpheus ja Musaios kävivät Kreikan varhaimmista runoilijoista. Orpheuksen kerrotaan laulaneen ja soittaneen niin, että kuollut luontokin alkoi elää ja rientää häntä kuulemaan (verrattava suomalaisten Väinämöiseen). Hänen nimellään kävi joukko lauluja, mutta valheellisesti; ne olivat nähtävästi vasta myöhempinä aikoina syntyneet Dionysos-palveluksen keskuudessa, niinkuin itse Orpheuskin on katsottava vain tämän palveluksen olennoimaksi. — Musaios mainittiin Orpheuksen oppilaaksi. Sama on tietysti sanottava hänenkin persoonansa historiallisesta todenperäisyydestä.
[34] Hesiodos kävi didaktisen epoksen isästä ja pääedustajasta, niinkuin Homeros sankariepoksen. Hän oli Boiotialainen ja eli noin 750-700 e.Kr. — joli'ei nimittäin hänen persoonansa laita ole sama kuin Homeroksen.
[35] Palamedes oli Homeroksen mukaan kuninkaanpoika Euboiasta ja maineessa viisautensa vuoksi. Myöhempi taru tiesi hänestä kertoa, että Kreikan sotajoukko kivitti hänet Troiassa kuolijaaksi, sittenkuin Odysseus oli saattanut hänet syyttömästi epäluulon alaiseksi.
[36] Aias oli Homeroksen sankareita hänkin, kotoisin Salamiin saarelta. Iliadin aineistoa käsittelevä "Pikku Ilias" niminen epos lauloi hänen traagillisesta lopustaan, ja on se aiheena myöskin Sophokleen "Aias mastigophoros" tragediiassa. Kreikkalaiset ovat siinä tuominneet Akhilleuksen aseet Odysseukselle eikä hänelle, jonka kostoksi hän päättää surmata vääryydentekijänsä. Mutta Athene jumalatar estää hänet siitä sumentamalla hänen järkensä, niin että hän vihamiestensä sijasta syöksyykin Kreikkalaisten yhteiskarjan kimppuun ja tuhoo sen. Kun hän sitten jälleen tulee tajuntaansa, niin hän käsittää, että hänen on valittava kahden välillä: joko antautua häpeällisen rangaistuksen alaiseksi tai itsensä surmaamalla pelastaa sankarimaineensa. Hän valitsee jälkimäisen ja työntyy miekkaansa.
[37] = Agamemnon, Kreikkalaisten ylipäällikkö Troian sodassa. Hänet mainitsee Sokrates niinkuin myös Odysseuksen ja Sisyphoksen erinomaisen älynsä vuoksi.
[38] Ks. selit. 32.