* * * * *
Prosper Mérimée syntyi syyskuun 28 p. 1803 Pariisissa, missä hänen isänsä J. Fr. Léonor Mérimée silloin eli taidemaalaajana; äiti Anna Moreau oli onnistunut lastenmuotokuvaaja ja isoäiti, rva Leprince de Beaumont taas oli tunnettu lastenkirjailijattarena. Ylioppilaaksi tultuansa opiskeli hän oikeastansa lakitiedettä, vaikka hän samalla ahkerasti harjoitti humanistisia tieteitä perehtyen vanhoihin ja uusiin kieliin, historiaan, taidehistoriaan ja oman maansa muinaistieteeseen. Kielistä hallitsi hän englannin ja espanjan kielet parhaiten; vanhoilla päivillänsä opetteli hän myöskin venäjää kääntäen ranskaksi Gogolin Revisorin ja joukon Pushkinin ynnä Turgenjewin novelleja. Historian alalla on hän julkaissut useampia, perinpohjaisia tutkimuksia Rooman, Espanjan, Venäjän ja Ranskan historiasta; eräät näistä, kuten Histoire de don Pedro I ja Les faux Démétrius käännettiin v. 1852 saksaksi. Mériméen tutkimus "Ukrainin kasakoista" on tietääksemme ilmestynyt myöskin venäjäksi eikä hän kaunokirjailijanakaan ole outo venäläiselle yleisölle.
Heinäkuun vallankumouksen jälkeen joutui Mérimée v. 1831 kreivi d'Argout'n kabinettisihteeriksi ensin kauppa- ja sitten meriasiain ministeristöön. Mutta jo kolme vuotta myöhemmin nimitettiin hän L. Vitet'n jälkeen valtion historiallisten muistomerkkien tarkastajaksi eli valtioarkeoloogiksi, jona hän pysyi parikymmentä vuotta tehden matkoja ympäri Ranskan valtakuntaa ja julkaisten näiden retkien tuloksina joukon matkakertomuksia, joille selvä tyyli, esityksen täsmällisyys ja asiallinen luotettavuus antavat pysyvän arvon; hänen esityksensä ranskalaisesta rakennustaiteesta keskiajalla on jäänyt myöhemmille tutkijoille perustaksi Ranskan keskiaikaisen taidehistorian alalla.
Mérimée matkusteli paljo oman maan ulkopuolellakin. Englannissa pistäysi hän tuon tuostakin tervehtimässä tuttaviansa, joihin kuuluivat ajan etevimmät tiede- ja valtiomiehet, sellaiset kuin Palmerston, Gladstone y.m. Samoin matkusteli hän jo nuorena ylioppilaana Espanjassa, jonka oloja hän on kuvannut m.m. Carmenissa. Täällä tutustui hän pikku kreivitär Eugénie Montijoon kanssa, joka tuttavuus mainittakoon tässä, koska se aikaan sai käänteen hänen elämässänsä. Kreivitär Eugéniestä tuli näet v. 1852 keisari Napoleon III:n puoliso ja Mériméestâ ei ainoastaan hovin jokapäiväinen vieras, huvittelija ja ylimyksellisen "lemmenhovin" sihteeri, vaan myöskin valtiomies s.o. Ranskan senaatin jäsen, jona hän pysyi Napoleonin kukistumiseen ja kuolemaansa saakka. Tuonen viikate korjasi hänet muutamia viikkoja Sédanin taistelun jälkeen eli 23 p. syyskuuta 1870 Cannes'n kaupungissa etelä-Ranskassa.
Ihmisenä on tämä Ranskan "novellikirjailijain kuningas", kuten häntä myöskin on kutsuttu, mitä huvittavimpia. Tosin ei hän teoksissansa itse koskaan näyttäydy, mutta hänen laaja eri aikoina julkaistu kirjeenvaihtonsa antaa kuvan mitä hienotunteisimmasta, sivistyneimmästä, tietorikkaimmasta ja monipuolisimmasta miehestä, jonka tuttavuussuhteet kaikkien Euroopan merkkimiesten kanssa tekevät hänen kirjeensä tavallaan historiallisiksi lähdekokoelmiksi Napoleon III:n ajoilta.
Viitaten yllämainittuun elämäkerralliseen teokseeni hänestä huomautan vain lopuksi, että parhaimman kuvan Mériméestâ saa lukija epäilemättä Aug. Filonin teoksesta "Mérimée et ses amis" ja siitä monografiasta, joka saman miehen kirjoittamana tavataan sarjassa "Les grands écrivains français" (= Ranskan suuret kirjailijat).
Suomentaja.
I.
Pè far la to vendetta
Sta sigur' vasta anche' ella.
Vocero du Niolo.