— Minä olen lyönyt häntä, hra prefekti.
— Mutta jos olisitte lyönyt jotakin kaleriorjaa ja tämä vaatisi teiltä hyvitystä, niin suostuisitteko te kaksintaisteluun hänen kanssansa? Kas niin, hra Orso! Minä en pyydä teiltä muuta kuin ett'ette te etsi Orlanducciota… Myönnyn näette siihen, että taistelette, jos hän vaatii teidät.
— Ja sen hän tekee, sitä en epäilekään. Mutta sen minä voin luvata, ett'en tällä välin uusilla korvapuusteilla anna hänelle taistelun aihetta.
— Mikä kauhea maa! toisteli prefekti itseksensä kävellen edestakaisin pitkillä askelilla. Milloin päässen täältä Ranskaan takaisin!
— Hra prefekti, sanoi Colomba vienoimmalla äänellänsä, nyt on jo myöhäistä lähteä taipaleelle, ettekö tekisi meille sitä kunniaa että söisitte aamiaista kanssamme?
Prefekti ei voinut olla naurahtamatta.
— Minä olen viipynyt täällä jo liian kauvan… Tämä voi näyttää jo puolueelliselta… Ja entäs se kirottu perustuskivi?… Ei, kyllä minun täytyy nyt matkaan… Neiti della Rebbia … mitähän onnettomuuksia te lienettekään valmistanut täksi päiväksi?
— Ainakin myöntänette sisarestani sen, hra prefekti, että hänen vakaumuksensa ovat syvät. Ja olenpa varma siitä, että te nyt itsekin uskotte ne täysin perustelluiksi.
— Jääkää hyvästi, sanoi prefekti tehden kädenliikkeellä merkin hänelle. Tahdon ilmoittaa teille rientäväni heti antamaan käskyn santarmieverstille, että hän valvoo kaikkia teidän kävelyretkiänne.
Prefektin mentyä sanoi Colomba: