Venäläiset näyttivät huomaavan kuuliensa huonon menestyksen, sillä he rupesivat nyt ampumaan räjähdyskuulilla, jotka paremmin yllättivät meidät notkelmassamme. Eräs suurehko kranaatin sirpale pyyhkäsi lakin päästäni ja tappoi miehen sivultani.
— Onnittelen teitä, sanoi kapteeni minulle juuri kun olin saanut lakkini maasta; kas nyt olette te turvattuna täksi päiväksi. — Minä olen usein huomannut tämän taikauskon sotamiehissä, jotka uskovat että selviö non bis in idem pitää paikkansa yhtä hyvin taistelutantereella kuin oikeussalissa. Panin ylpeästi lakin jälleen päähäni.
— Kas sepä oli suora tapa tervehtiä ihmisiä, sanoin niin iloisesti kuin voin. Oloihin nähden pidettiin tätä huonoa sukkeluutta vallan mainiona.
— Onnittelen teitä, toisti kapteeni vielä, muuta vahinkoa ei teille tule tapahtumaan ja vielä tänä iltana on teillä komppania komennettavana, sillä kovin minun korviani tänään kuumennetaan. Joka kerran kun minä olen haavoittunut, on vierelläni seisova upseeri saanut kuolettavan luodin ja, lisäsi hän hiljempää ja melkein häpeissään, heidän nimensä ovat aina alkaneet P:llä.
Tekeysin urhoolliseksi ja useat olisivat kai tehneet minun tavallani; moneen olisivat nämä ennustavat sanat vaikuttaneet niin kuin minuunkin. Ensikertalaisena ollen tunsin minä, etten voinut uskoa ajatuksiani kenellekään, vaan että minun aina tuli näyttää kylmäveriseltä ja urhoolliselta.
Puolen tunnin kuluttua väheni venäläisten tuli tuntuvasti; silloin astuimme mekin esille suojapaikastamme marssiaksemme varustusta kohti.
Rykmenttiimme kuului kolme pataljoonaa. Toinen pataljoona sai tehtäväkseen käydä varustuksen kimppuun kiertämällä laakson puolelta; molemmat toiset määrättiin rynnäkköä varten. Minä olin kolmannessa pataljoonassa.
Tultuamme ulos rintavarustusten takaa, missä olimme olleet suojattuina, kohtasi meitä moneen kertaan jalkaväen linjatuli voimatta kuitenkaan suuria aukkoja riveihimme tuottaa. Kuulain vinkuminen oudostutti minua: usein käänsin päätäni sinne päin saadakseni vain leikkisanoja vastaani tähän ääneen tottuneemmilta tovereiltani.
— Tappelu ei lopulta olekaan niin hirvittävä asia, arvelin itsekseni.
Rientoaskelin astuimme eteenpäin, jääkärit etunenässä; yht'äkkiä kiljasivat venäläiset kolme hurraata, kolme eri kertaa, pysyen sitten vallan hiljaa ja ampumatta.