— Missä on vanhin kapteeni? kysyi hän eräältä kersantilta.
Kersantti kohautti olkapäitään sangen merkitsevällä tavalla.
— Entäs vanhin luutnantti?
— Tämä eilen saapunut herra tässä, sanoi kersantti vallan tyynellä äänellä.
Eversti hymyili happamesti.
— No niin, herraseni, te siis komennatte päällikkönä; varustakaa heti linnoituksen portti näillä muonavaunuilla, sillä vihollinen on vielä voimakas; mutta kenraali C … on tuleva avuksenne.
— Eversti, sanoin minä, te olette kai pahoin haavoittunut?
— Yks' kaikki, ystäväni, mutta varustus on valloitettu!
Tamango.
Kapteeni Ledoux oli hyvä merimies. Hän oli alkanut tavallisena matruusina ja siitä ylennyt perämiehen apulaiseksi. Trafalgarin tappelussa musersi eräs puun pirstale hänen vasemman kätensä, joka täytyi leikata pois, ja hän sai sitten eronsa hyvillä todistuksilla. Rauhallinen elämä ei häntä kuitenkaan miellyttänyt ja niin pian kuin tilaisuus merelle lähtöön tarjoutui, otti hän eräällä kaapparilaivalla palveluksen toisena luutnanttina. Muutamista merisaaliista saamillansa rahoilla osti hän kirjoja ja tutki tietopuolisestakin purjehdusoppia, jonka hän jo käytännöllisesti vallan hyvin tunsi. Aikaa myöten kohosi hän erään kolmella kanuunalla ja kuudellakymmenellä miehellä varustetun kaappariristeilijän kapteeniksi ja Jerseyn rantapurjehtijat muistelevat vieläkin hänen urostöitään.