Kääpiö nousi heti ja jokainen muisteli hymyillen satua ketusta, jolta oli häntä leikattu.
— Minä puolestani, sanoi Thémines jatkaen keskustelua, näen joka päivä uusia todistuksia siitä, että tavallinen ulkomuoto — ja samalla heitti hän tyytyväisen silmäyksen vastapäätä olevaan peiliin — sekä aistikas pukeutuminen ovat juuri se erinkaltaisuus, joka parhaiten noita sydämmettömiä viehättää; — ja nenäänsä puhaltamalla lennätti hän pois erään takin rinnustalle pudonneen pikkusen leivän murusen.
— Vielä mitä! huudahti kääpiö, kauniilla muodolla ja Staubin tekemällä puvulla valloittaa naisia, joita pidetään viikon päivät ja jotka jo toisessa näkemässä tuntuvat ikäviltä. Muuta siihen vaaditaan, jos tahtoo todenteolla tulla rakastetuksi. Siihen pitää…
— Kuulkaahan, keskeytti Thémines, tahdotteko sopivaisen esimerkin? Te tunsitte kaikki Massignyn ja tiedätte, mikä hän oli miehekseen. Tavoiltaan kuin mikähän englantilainen groom ja puheessa tyhmä kuin aasi… Vaan hän oli kaunis kuin Adonis ja sitoi kaulaliinansa kuin Brummel. Sanalla sanoen, hän oli ikävin ihminen, minkä ikinä olen tuntenut.
— Hän oli tappaa minutkin ikävään, sanoi eversti Beaujeu. Ajatelkaahan, kun minun kerran täytyi matkustaa kaksi sataa virstaa hänen kanssansa.
— Tiedättekö, puuttui Saint-Clairkin puheeseen, hänen olevan syypään yhteisen tuttavamme Richard Thornton raukan kuolemaan?
— Mutta ettekös tiedä, että ryövärit murhasivat hänet Fondin luona? kysyi Jules.
— Oikein; vaan Massigny oli ainakin välillisenä syynä rikokseen, kuten heti saatte kuulla. Useita matkustavaisia, joiden joukossa Thornton, oli päättänyt ryövärien vuoksi matkustaa yhdessä joukossa Napoliin. Massigny pyysi hänkin päästä karavaanin turviin. Heti sen kuultuaan jäi Thornton seurasta pois, luullakseni kauhistuksissaan siitä, että hänen olisi täytynyt viettää muutamia päiviä Massignyn kanssa yhdessä. Hän lähti yksin matkalle ja lopun te tunnette.
— Thornton oli oikeassa, sanoi Thémines, ja kahdesta kuolemasta valitsi hän helpomman. Jokainen olisi hänen sijassaan tehnyt samoin.
— Te myönnätte siis, jatkoi hän pienen väliajan jälkeen, että
Massigny oli ikävin ihminen maailmassa?