— Näetkös sinä, kun nukut?
— Vaan sinäpä et nukkunut, pyssynlaukaukset sinut herättivät.
— Sinä luulet siis, orpana, että teidän pyssynne pitävät semmoista melua? Isäni tussari pamahtaa paljo kovemmin.
— Vieköön sinut saakeli, sinä kirottu vetelys! Että sinä olet nähnyt Gianetton, siitä olen varma. Kenties olet sinä hänet kätkenytkin. Hoi, kumppalit, käykää tupaan ja katsokaa eikö junkkarimme ole siellä. Hän nilkutti enää vain yhdellä käpälällä ja se lurjus on liian viisas lähteäkseen kuukkaamalla palolle asti pyrkimään. Sitä paitsi loppuvat verijäljetkin tähän.
— Vaan mitäs isä sanoo? kysyi Fortunato ilkamoiden, jos hän saa tietää, että te olette hänen poissa ollessaan tunkeutuneet tupaan?
— Kuules, junkkari! sanoi ajutantti Gamba poikaa korvasta nipistäen, tiedätkös sinä, että minä voin helposti saada sinut toista virttä veisaamaan? Ehkäpä sinä vielä sanotkin, jos saat parisen kymmentä lyöntiä sapelin sivulla.
Fortunato vain naureskeli pilkkanauruansa.
— Isäni nimi on Mateo Falcone! sanoi hän juhlallisesti.
— Tiedätkös sinä, pikku veijari, että minä voin viedä sinut joko
Corteen tai Bastiaan. Panen sinut vankeuteen, raudat jaloissa
olkivuoteelle makaamaan ja mestautan sinut, jos et sano missä
Gianetto Sanpiero piileksii.
Poika pyrskähti suureen nauruun kuullessaan tämän naurettavan uhkauksen. Hän vain toisti: