— Isäni nimi on Mateo Falcone.
— Ajutantti, sanoi aivan hiljaa eräs jääkäreistä, elkäämme riitaantuko Mateon kanssa.
Gamba näytti todellakin joutuneen ymmälle. Hän puheli kuiskaten sotamiesten kanssa, jotka olivat tarkastaneet koko talon, toimitus, joka muuten ei kauvan kestänytkään, sillä korsikalaisen asuntoon ei kuulu muuta kuin yksi neliskulmainen tupa. Huonekaluja on pöytä, penkkejä, kirstuja ja metsästys- sekä talouskapineita. Sillä aikaa hyväili pikku Fortunato kissaansa ja näytti ilkamoiden nauttivan jääkärein ja orpanansa hämmennystilasta.
Eräs sotamiehistä lähestyi heinärukoa. Hän huomasi emäkissan ja pisti pistimellä huolettomasti heinärukoon kohauttaen olkapäitään merkiksi, että tämä teko tuntui hänestä naurettavalta. Ru'ossa ei mitään liikahtanut eikä pojan kasvotkaan ilmaisseet vähintäkään mielenliikutusta.
Ajutantti ja hänen joukkonsa miettivät heittää hiiteen koko toimituksen ja katselivat jo totisina nummelle päin ikäänkuin aikoisivat he palata takaisin samaa tietä, jota olivat tulleetkin, kun päällikkö, vakuutettuna siitä, etteivät uhkaukset vaikuttaneet mitään Mateon Falconen poikaan, päätti tehdä vielä viimeisen ponnistuksensa ja koettaa hyväilyjen ja lahjojen mahtia.
— Kuules, pikku orpanani, sanoi hän, sinä näyt olevan hyvin kasvatettu viikari ja olet varmaankin vielä pitkälle menevä. Vaan nyt lasket sinä kanssani ilkeää leikkiä ja ellen minä pelkäisi suututtavani orpanaani Mateo Falconea, niin piru vieköön ottaisinkin sinut mukaani.
— Hui, hai!
— Vaan kun orpanani tulee kotiin, niin kerron minä koko jutun hänelle ja silloin saat valheistasi verisen selkäsaunan.
— Jokohan?
— Saathan nähdä… Vaan kuuleppas … ole nyt siivo poika, niin minä annan sinulle jotain.