— Ei mitään, sen sanon.
— No! kuten sinua paraiten huvittaa. Säilytä vaan salaisuutesi itselläsi, jos niin tahdot, mutta kuulehan, lyön vetoa siitä että sinun tekee ainakin yhtä kovasti mielesi kertoa se kuin minun se kuulla.
Mergy näppäili hajamielisen näköisenä kitaransa kieliä.
— Tosiaankin, George, en voi tulla tänä iltana herra de Vaudreuil'n luo illallisille.
— Ahaa! on siis kysymys tästä illasta? Onko hän kaunis? onko hän hovinainen? vai porvarisnainen? vai myyjätärkö?
— Totisesti en tiedä sitä itsekään. Minun on määrä mennä naisen luo… joka ei ole tämänmaalainen … mutta kenen… kas sitä minä en tiedä.
— Mutta tiedäthän ainakin missä sinun on määrä hänet tavata?
Bernard näytti kirjelippua, ja toisti veljelleen mitä eukko oli hänelle sanonut.
— Käsiala on vääristelty, kapteeni sanoi, enkä tiedä mitä ajatella kaikista näistä varovaisuustoimenpiteistä.
— Hän on varmaankin jokin vallasnainen, George.