— Jos sen määräätte annettavaksi köyhille, poikani, niin otan sen. Tietäkää että tunnen myötätuntoa teitä kohtaan. Tunnen veljenne ja tahdon teidän parastanne. Kääntykää jo tänä hetkenä katolilaiseksi, lähtekää minun mukaani, ja se on tehty tuossa tuokiossa.
— Siitä minä kiitän, mutta kieltäydyn. Minua ei ollenkaan haluta muuttaa uskoa. Mutta kuinka te minut tunnette? Mikä on nimenne?
— Minua sanotaan veli Lubin'iksi … ja … pikku veitikka, olen nähnyt teidän hyvin usein kiertelevän erään tietyn talon tienoilla… Hiljaa vaan! Sanokaapa minulle, herra de Mergy, uskotteko nyt, että munkki saattaa tehdä hyvää?
— Joka paikassa tunnustan julkisesti jalomielisyytenne, isä Lubin.
— Ettekö tahdo luopua protestanttisista jumalanpalveluksista messun vuoksi?
— En, kerta kaikkiaan; enkä tule koskaan kirkkoon muuta vasten kuin teidän saarnaanne kuuntelemaan.
— Teillä tuntuu olevan hyvä maku.
— Ja ihailen vielä teitä suuresti.
— Totta tosiaan, olenpa pahoillani kun tahdotte pysyä kerettiläisyydessänne. Olen teitä varoittanut, olen tehnyt voitavani; tulkoon sitten mitä tahansa, minä puolestani pesen käteni. Hyvästi poikani.
— Hyvästi, arvoisa isä.