— Entä te, kornetti?
— En minäkään.
— Kuinka! Enkö löydä ketään, joka olisi ollut Hamelnissa?
— Minä olen ollut siellä vuoden, sanoi yksi ratsumiehistä, tullen lähemmäksi.
— No niin, Fritz, sinä olet nähnyt Hamelnin kirkon?
— Enemmän kuin sata kertaa.
— Ja sen värikkäät ikkunaruudut?
— Varmasti.
— Ja mitä sinä olet nähnyt niihin ikkunoihin maalattuna?
— Niissä ikkunoissako? — — Luulen että vasemmanpuoleisessa ikkunassa on pitkä musta mies, joka soittaa huilua, ja pieniä lapsia, jotka juoksevat hänen perässään.