"On kuin näkisin hänen tulevan kaksintaistelupaikalle, Ylensyöminen vatsansa ympärillä: se on hänen panssaripaitansa; Laiskuus on hänellä kannuksina; vyöllään on hänellä Irstaus, se on vaarallinen miekka se, Himo on hänen tikarinsa; Ylpeyden hän pitää päässään kuin sotilas kypäränsä; taskussaan on hänellä Ahneus käytettäväksi tarvittaessa; ja taas Viha herjauksineen ynnä kaikki ne kuin siitä seuraavat, on hänellä suussaan: josta havaitsette että hän on aseissa hampaisiin saakka.
"Kun Jumala on antanut merkin, niin Saatana ei sano teille ritarillisten kaksintaistelijain tavoin: Herrani, oletteko valmis? vaan hän syöksyy kristityn kimppuun pää alas painettuna aivan päistikkaa. Kristitty, joka huomaa että on saamaisillaan keskelle vatsaansa Ylensyömisen piston, torjuu sen Paastolla."
Tässä saarnaaja, tehdäkseen itsensä helpommin käsitettäväksi, otti naulasta ristiinnaulitun kuvan ja alkoi sillä tehdä miekkailuliikkeitä, iskien ja väistäen, kuten miekkailumestari tekee floretillaan näyttääkseen vaikeata lyöntiä.
"Peräytyessään saatana antaa kristitylle ankaran Vihan lyönnin, sitten tehden Ulkokultaisuuden valehyökkäyksen, hän antaa kvarttinsa,[39] Ylpeyden iskun. Kristitty ensin suojaa itsensä Kärsivällisyydellä, sitten hän antaa Ylpeydelle Nöyryyden vastaiskun. Ärtyneenä saatana antaa hänelle ensin Irstaisuuden miekanpiston, mutta nähtyään sen menneen turhiin Lihankidutuksen väistön kautta, syöksyy hän silmittömästi vastustajansa kimppuun, yrittäen samalla kertaa Laiskuuden jalkakampia ja Himon tikarinpistoa, koettaessaan samalla syöstä Ahneuden kristityn sydämeen. Silloin pitää olla tarkka käsi, tarkka silmä. Työllä suoriudutaan Laiskuuden jalkakammista, Himon tikarista Lähimmäisenrakkauden avulla (se on muuten hyvin vaikea vaisto, veljeni); ja Ahneuden piston voivat ainoastaan Hyvät työt lyödä syrjään.
"Mutta rakkaat veljet, kuinka monta on joukossanne, jota siten terssissä[40] ja kvartissa ahdistetaan pistoilla ja lyönneillä ja joka aina on valmiina väistämään kaikki vihamiehen hyökkäykset? Useamman kuin yhden taistelijan olen nähnyt kaatuvan maahan, ja silloin hän, jos ei heti paikalla turvaudu Katumukseen, on mennyttä. Te luulette, te hoviväki, ja tätä viimeksimainittua keinoa pitää käyttää ennemmin aikaiseen kuin myöhään, ettei peccavi[41] ole pitkä lausua. Mutta voi kuinka moni kuoleva tahtookaan sanoa peccavi, mutta ääni tyrehtyykin hänen saatua lausutuksi vain pec! ja räiskis vaan, silloin vei paholainen sielun; menköön sitä hakemaan kuka haluaa!"
Veli Lubin päästi vielä joksikin aikaa kaunopuheisuutensa valloilleen ja kun hän lähti saarnatuolista, niin kauniin kielen harrastaja olisi saattanut huomata, että hänen saarnansa joka oli kestänyt vain tunnin, sisälsi mainitsemieni laisia hienoja ongelmia kolmekymmentäseitsemän kappaletta samankaltaisia ja neronleimauksia epäluvun. Katolilaiset niinkuin protestantitkin olivat yhtä innokkaasti taputtaneet käsiään saarnamiehelle, joka jäi pitkäksi aikaa saarnastuolin juurelle innokkaan joukon keskeen, joka tuli kirkon kaikilta puolilta häntä onnittelemaan.
Saarnan kestäessä Mergy oli useita kertoja kysynyt, missä kreivitär de Turgis oli, hänen veljensä oli tätä turhaan etsinyt silmillään. Joko kaunis kreivitär ei ollut kirkossa, tai hän ehkä oli piilottautunut ihailijoiltaan johonkin hämärään nurkkaukseen.
— Toivoisinpa, Mergy virkkoi heidän mennessään ulos, toivoisinpa että kaikki ne, jotka olivat tätä mieletöntä saarnaa kuuntelemassa, saisivat hetikohta kuulla jonkun protestanttisen pappimme koruttomia kehoitus- ja varoituspuheita.
— Tuossa on kreivitär de Turgis, virkkoi kapteeni hänelle aivan hiljaa, puristaen häntä käsivarresta.
Mergy käänsi päätään, ja näki läpi hämärän portaalin kulkevan, nopeana kuin salama, erittäin upeasti puetun naisen, jota talutti kädestä nuori vaaleaverinen, hoikka ja häiveröinen, veltonnäköinen mies, jonka puku oli, ehkä tahallisesti, epäjärjestyksessä. Väkijoukko avautui heidän edessään kiireesti ja ikäänkuin pelokkaana. Tämä herrasmies oli juuri peloittava Comminges.