— Vaan sinäpä et nukkunut, pyssynlaukaukset sinut herättivät.
— Sinä luulet siis, että teidän pyssynne pitävät semmoista melua? Isäni tussari pamahtaa paljon kovemmin.
— Vieköön sinut saakeli, senkin kirottu vetelys! Että sinä olet nähnyt Gianetton, siitä olen varma. Kenties olet hänet kätkenytkin. Hoi, kumppalit, käykää tupaan ja katsokaa, eikö junkkarimme ole siellä. Hän nilkutti enää vain yhdellä käpälällä, ja se lurjus on liian viisas lähteäkseen sillä tavoin palolle asti pyrkimään. Sitäpaitsi loppuvat verijäljetkin tähän.
— Vaan mitäs isä sanoo, kysyi Fortunato ilkamoiden, jos saa tietää, että te olette hänen poissa ollessaan tunkeutuneet tupaan?
— Kuules, junkkari, sanoi ajutantti Gamba nipistäen poikaa korvasta, tiedätkös sinä, että minä voin helposti saada sinut toista virttä veisaamaan? Ehkäpä sinä vielä sanotkin, jos saat parisen kymmentä lyöntiä sapelin lappeella.
Fortunato vain naureskeli pilkallisesti.
— Isäni nimi on Mateo Falcone! sanoi hän juhlallisesti.
— Tiedätkös sinä, pikku veijari, että minä voin viedä sinut joko
Corteen tai Bastiaan. Panen sinut vankeuteen, raudat jaloissa
olkivuoteelle makaamaan, ja mestautan sinut, jos et sano missä Gianetto
Sanpiero piileksii.
Poika remahti suureen nauruun kuullessaan tämän lystikkään uhkauksen.
Hän vain toisti:
— Isäni nimi on Mateo Falcone.