He palasivat virralle samaa tietä kuin olivat tulleetkin, uivat yli ja suuntasivat kulkunsa Samin majalle.
Mutta he eivät olleet kulkeneet montaakaan askelta, kun he kuulivat päristelemistä läheisestä pensastosta.
Sam antoi toverilleen merkin piiloutua ja itse hiipi hän pensastoon, josta oli kuullut pärskymisen.
Suureksi hämmästyksekseen huomasi hän silloin viisi satuloittua hevosta, joiden joukossa oli myös hänen entisen isäntänsä raudikko.
Kiireesti palasi hän toverin luokse ilmoittaakseen tälle uhkaavasta vaarasta ja etsiäkseen turvallisemman paikan. Mutta pakeneminen näytti olevan jo liian myöhäistä, sillä vähän matkan päässä kuulivat he orja-metsästäjäin lähestyvän, jotka nähtävästi olivat jalkaisin tehneet tutkimusretken.
Pakolaiset ennättivät töin tuskin piiloutua lähimpään pensaikkoon, ja he näkivät nyt sieltä entisen kiusaajansa Jervisin neljän tuntemattoman miehen seurassa, jotka väkivallalla laahasivat muassaan vangittua tyttöä.
Aivan lähelle molempien neekerien piilopaikkaa pysähtyivät orja-metsästäjät, joita nyt täydellä syyllä voi sanoa ihmismetsästäjiksi.
Vangittu tyttö viskattiin häntä varten varatun hevosen selkään, ja senjälkeen hyppäsivät ratsastajat satulaan ja ratsastivat saaliineen tiehensä etelään päin.
Takaa-ajo.
Niin pian kuin Jervis tovereineen oli kadonnut näkyvistä, ryömivät neekerit pois pensaikosta ja riensivät heti Lignerin farmille kertomaan nuoren tytön ryöstöstä. Sam oli näet tuntenut hänet Lignerin tyttäreksi.